Siskon gyne Kia vastailee kysymyksiin perimenopaussin oireista, kuten hormonitasoista, limakalvojen kuivumisesta ja yöhikoilusta.

Q: Voiko perimenopaussi olla meneillään, vaikka hormonitasot olisi edelleen normaalit?

A: Keskimäärin 35 vuoden iästä lähtien hormonitasot alkavat hitaasti laskea. Hormonitasot laskee aaltoilevasti eli välillä tasot ovat normaalit ja välillä alhaisemmat.

Tietyn laskun jälkeen kuukautiset jää pois, keskimäärin 51 vuoden iässä. Samoin tietyn laskun jälkeen tulee oireita, lähes aina vuosia aiemmin kuin kuukautiset loppuu.

Perimenopaussi voi olla meneillään, vaikka verikokeissa mitatut hormonitasot olisivat normaalit. Oireet tulevat usein jo “normaaleilla” hormonitasoilla.

Perimenopaussi määritetään oireiden mukaan, ei verikokeiden. Joskus verikokeet voivat olla avuksi, jos tilanteessa on paljon muita sairauksia tai arviota hankaloittavia tekijöitä.

Q: Jos kerta limakalvot kuivenevat, niin heikkeneekö/loppuuko myös kiihottumisen yhteydessä tuleva kosteus? Ja auttaako estrogeeni tuohonkin vai onko liukkari vastaus?

A: Limakalvojen kuivuus vaikuttaa myös kiihottumisen yhteydessä kostumiseen.

Paikallisestrogeeni paksuntaa limakalvoa ja pitää sen lähellä hedelmällisen iän tilaa. Paksu limakalvo tuottaa kosteutta paremmin eli myös kiihottuessa kostuminen on helpompaa.

Liukuvoide on toki tärkeä lisä jo ennen kuin mitään limakalvo-oireita tulee eli sen käyttö kannattaa opetella iästä huolimatta NYT.

Q: Onko runsas yöhikoilu ns. asiaan kuuluva oire perimenopaussin aikana? Eli ei liene aiheellista lähteä sitä erikseen tutkimaan, jos on myös muita perimenopaussin oireita?

A: Yöhikoilu on tyypillinen perimenopaussin oire ja se voi olla runsastakin.

Jos on iältään 40+, kuukautiset ovat muuttuneet epäsäännölliseksi (eli kuvastavat myöhäistä perimenopaussivaihetta) ja on muitakin selkeitä menopaussioireita on niin yöhikoilu on usein perimenopaussin oire. Tätä nuorempana ja jos oire esiintyy yksistään ilman muita selkeitä menopaussioireita, on hyvä ainakin kertaalleen käydä selvittämässä lääkärillä, ettei oire johdu jostain muusta.

Muutkin sairaudet voi aiheuttaa hikoilua, mutta silloin se on useimmiten myös päiväaikaista (aina on poikkeuksia). Näitä on esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, uniapnea ja refluksitauti.

Jos hikoiluun liittyy laihtumista, kuumeilua tai hengenahdistusta niin pitää muistaa myös muiden sairauksien mahdollisuus ja hakeutua lääkärin juttusille.

Esivaihdevuosiin voi tietysti kuulua myös muita oireita.